GOTTLIEB ELIEL SAARINEN syntyi Rantasalmen pappilassa 20.8.1873. Rovasti Juho Saarinen oli tuolloin Rantasalmella virkaatekevänä kirkkoherrana (1873−1875). Pitäjän varsinainen kirkkoherra, Johan Kristian Lampén, oli muissa toimissa Etelä-Suomessa. Saarisen perhe asui uudessa isossa pappilassa yhdessä Lampénin tuolloin kuusilapsisen perheen kanssa.
Kuvassa Eliel ja Juho Saarinen, edessä äiti Selma os. Broms (Kuva Hvitträsk)
Elielin isoveli Hannes raportoi syntymästä tuoreeltaan pappilassa asuville Lampénin veljeksille: ”Kuulkee, kuulkeepas pojat, mamma löysi tänä aamuna pienen pojan kirkonkirjahyllyn ja uunin välisestä solasta. Se itkee niin kovasti.”
Elielin ollessa kaksivuotias perhe muutti Inkerinmaalle. Koulunkäynnin Eliel aloitti Viipurissa. Siellä ollessaan hän vieraili Pietarissa ja tutustui sikäläiseen arkkitehtuuriin sekä Eremitaasin kuvataiteen mestareihin. Nämä innoittivat taiteellisesti lahjakasta nuorta Elieliä taideopintojen pariin. Järkisyistä hän kuitenkin päätyi opiskelemaan arkkitehtuuria. Saarinen valmistui arkkitehdiksi Helsingin Polyteknillisestä opistosta vuonna 1897.
Opintojensa loppuvaiheessa hän perusti kahden opiskelutoverinsa kanssa arkkitehtitoimiston Gesellius, Lindgren ja Saarinen.
Eliel Saarinen vastavalmistuneena arkkitehtinä, 1897. Kuva: Museovirasto.
Toimisto sai runsaasti kansainvälistä huomiota ja työtarjouksia, kun se voitettuaan arkkitehtikilpailun pääsi suunnittelemaan Suomen paviljongin vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyyn. Kansallisromanttinen, Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-freskoilla somistettu paviljonki oli yksi näyttelyn suosituimmista kohteista.
(Kuva Lahden museot)
Arkkitehtitoimiston muita yhteisiä töitä ovat mm. Suomen kansallisromanttisen arkkitehtuurin mestariteoksiin kuuluvat Kansallismuseo sekä Hvitträsk Kirkkonummella. Aluksi kolmikon kotina ja ateljeena toimineesta Hvitträskistä muodostui aikakauden kulttuurihenkilöiden, käsityöläisten ja arkkitehtien keskus. Vieraina nähtiin mm. marsalkka Carl Gustaf Mannerheim, kirjailija Maksim Gorki ja säveltäjä Jean Sibelius. Hvitträsk siirtyi myöhemmin Saarisen omistukseen ja se säilyi Saarisen perheen rakkaana kesäkotina myös Amerikan vuosina.
Arkkitehtitoimiston hajottua v. 1905 Saarinen jatkoi työtä itsenäisenä arkkitehtina. Tuon ajan merkkitöitä ovat Helsingin päärautatieasema sekä Lahden ja Joensuun kaupungintalot.
Saarisen suunnitelma Suomen uudeksi eduskuntataloksi (v. 1908) oli palkintoraadin mielestä paras, mutta suunnitelma jäi poliittisten vääntöjen ja jännittyneen maailmantilanteen takia toteuttamatta. Toteuttamatta jäivät myös mm. mahtipontinen Kalevala-talo ja Munkkiniemi – Haaga-kaupunkisuunnitelma.
(Eduskuntatalon suunnitelma, kuva Arkkitehtuurimuseo)
Vuonna 1919 Eliel Saariselle myönnettiin professorin arvonimi.
Menestys v. 1922 järjestetyssä Chicago Tribune-lehden pilvenpiirtäjän suunnittelukilpailussa avasi Saariselle ovet Amerikkaan. Jo seuraavana vuonna hänet kutsuttiin opettajana (1923−1949) ja johtajana (1932−1946). Saarisen aikaan koulu toimi Art nouveau- ja Bauhaus-hengessä. Opetussuunnitelma oli vapaa, opiskelijat oppivat työskentelemällä yhdessä taiteilijoiden ohjauksessa.
Eliel Saarinen kaupunkisuunnitteluopiskelijoiden kanssa vuonna 1949. Kuva Cranbrook, kuvaaja Harvey Croze
Elielin motto:
”Työ on avain ihmishengen luovaan kehitykseen.”
Vielä 1940-luvulla Saarinen suunnitteli kaksi huomattavaa kirkkorakennusta, Columbukseen ja Minneapolisiin. Yhdessä poikansa Eeron kanssa, joka oli myös huomattava arkkitehti ja suunnittelija, he suunnittelivat mm. konserttitalon Buffaloon ja General Motorsin teknillisen keskuksen Detroitiin. Saarisen vaimo Loja (Louise) oli kuvanveistäjä ja tekstiilitaitelija. Hän toimi Cranbrookissa tekstiiliosaston johtajana ja hänellä oli myös oma designstudio. Tytär Pipsan loi uraa sisustussuunnittelijana.
Saaristen Cranbrookiin 1920-luvulla rakennettu koti ”The Saarinen House” on entisöity ja avoinna yleisölle.
Eliel Saarinen kuoli kotonaan Cranbrookissa 1.7.1950. Elielin ja Lojan tuhkat on haudattu Hvitträskin puutarhaan.