Rantasalmi / Palvelut / Kirjasto / Ernst Lampen / Kirjailija / Suomea samoilemassa

Otteita Suomea samoilemassa kirjasta

(Jekaterina Panfilovna) 
… Minä olin auttamattomasti kytkettynä Jekaterinan kavaljeeriksi hänen oloajakseen Punkaharjulla. Hän pyrki ulos vesille. Hankin veneen ja autoin Jekaterinan veneeseen. Hän asettui perään istumaan, nappasi kätensä ristiin ollakseen yrkäilemättäkään tarttua melaan.

– Aito smolnalaista kulttuuria, - Soudin, mutta kevyt vene pyöri ympäri. Minun piti käydä huopaamaan voidakseni ohjata oikeaan suuntaan. Kun  vihdoin sain veneen liukumaan minne tahdoin, sanoi Jekaterina kehoittavasti:
- Vot, vot, vot, Ernsti Ivanovitsh.
- Puh!

Ruuhemme luisti hitaasti harjun siropiirteisten lahtien ja niemien ohitse. Jekaterinan suortuvat liehuivat tuulessa. Hän hyräili laulua: ”Oi sano hänelle” venäläisillä sanoilla, jotka muistuttivat muiskun läiskähdyksiä. Heikko tuulenhenki toi sieraimiini itämaisia tuoksahduksia Jekaterinan silkkisistä pukimista. Me sivuutimme Runebergin kukkulan alla sijaitsevan lammikon rantueita.
Nytpä Jekateriinaa rupesi haluttamaan maihinnnousu. Mutta ensin hän tahtoi tietää, oliko Punkaharjulla käärmeitä.
- En ole koskaan nähnyt Punkaharjulla käärmeitä, enkä ole kuullut muidenkaan sellaisia nähneen.
- Minä kuolen, jos näen käärmeen, sanoi Panfilovna.
- Luottakaan minuun, olen vanha käärmeentappaja.
- Suojelkaa minua.
- Immer.

Lykkäsin veneen  perän rantaan. Jekaterina vain istua kökötti paikallaan. Minun piti nousta auttamaan häntä veneestä.
…

Keisari Aleksanteri III:n luona vieraisilla

Matka Pietarhoviin

Marian päivä, elokuun 3:s, oli keisarinnan venäläinen nimipäivä. Päivää ennen läksimme junassa Helsingistä Pietariin. Senatatori oli saattamassa ja pisti valtionrahoja tilapäisen kasöörin käteen. Junassa meillä oli erityinen vaunu.

Kun Pietarin asemalle saavuttiin, olivat hovivaunut odottamassa. Kuski kullassa ja hopeassa, niinikään lakeija. Tästä korskeudesta huolimatta voi katukäytävältä kuulla haukkumasanan: tshuhnii. Haukkkujat olivat panslavisteja tai nihilistejä, joita kismitti, että suomalaiset ylioppilaat pääsivät hoviin, silloin kun heidän ylioppilaansa joutuivat muihin, vähemmän kodikkaisiin linnoihin, kuten Petro-Pavlovskiin ja Lyyssinlinnaan…

…Juhlaillallinen oli katettu, jossa hunaja ja rieska vuotivat. Samppanjan ohella tarjottiin myöskin venäläisten kansallisjuomaa – en tarkoita kaikenvärisiä ryyppylajeja – ”kvassia”, ylimmäisten juomanlaskijain parasta tekoa. Ylimmäinen leipuri taas oli paistaa pirauttanut tihkuvia venäläisiä piiraita, niin että kyllä huomasi, minkä maan valtiaan luona vierailtiin. Arohärän paistit, mehevät ja rasvaiset, olivat myöskin pöydän omituisuutena…

 …Serenadi tapahtui kaikkien ikivanhojen, suomalaisten tapojen mukaan. Asetuimme, 16 miestä, puoliympyrään parvekkeen eteen, jonka takana keisarinnan asuinhuone oli. Lauloimme pari kolme laulua, niin keisarinna tuli parvekkeelle. Ypöyksin. Puettuna mitä yksinkertaisimpiin kesäpukimiin. Aivan kuin kuka tahansa rouva,. joka perheensä kesken vietää nimipäiviään. Ei  mikään muistuttanut mahtavaa hallitsijatarta. Ei edes Aleksandrian huvila,  joka oli sangen yksinkertainen asumus, eikä parveke, jommoisia on satoja Suomessakin. Täytyi väkisin johdattaa mieleensä, että nyt seisoimme henkilön edessä, jota 160 miljonaa henkilöä kumartaen lähestyy, jopa polvistuen puhuttelee. Jollemme olisi seisseet valkoiset lakit nöyrästi kourassa, ei toden totta erotusta olisi ollut  nimeksikään…

Hellekesänä 1910.

 Runnilla.

 - Tässäkö se mustalainen assuu? sanoi Anna Sohv´ Ryynänen, kun Kaisa Moilasen kanssa astua tallusteli pikku hiljaa Runnin terveyslähteeltä kortteeripaikkaansa minun asuntoni, Lappalan talon ohi.
- Tässä.
- Ja viuluaan kitkuttaa. Mitäpä se mustalainen muutakaan tekis joutessaan.
- Niinpä vainenkin.
Minä pusertelin viulun kielistä kaihomielisiä, haikeita säveliä..
- Akkasa paijassako se mustalainen völlehtii?
- Akkanj.
- No niillä on metkusa! Arvoohan sen pakanat. Käsvarret punaisina ja paljaina, kuin – sanonko minä?
- Elekee sannoo!

Oli helteinen kesä 1901, kuumin muistissani. Vietin alkukesääni Iisalmen Runnilla. Asuin kolmen virastan päässä terveyslähteeltä ja ajoin joka aterian ajaksi sinne pyörälläni. Hikosin ja join kylmää vetttä, en taudin takia, mutta vain noudattaakseni sairaitten esimerkkiä. Oikea tarkoittukseni oli tutustua Runnin kuuluisaan parantolaelämään ja tapoihin. Siellä vallitsi siihen aikaan paratiisilliset menot. Joku satanen maalaisrahvasta läheltä ja kaukaa. Kukin potilas kertoi avomielisesti kärsimystensä historian sekä taudin syyt että kulun ja oman elämäkertansa kaupantekijäisiksi, jos vain viitsi kuunnella ja minä kuuntelin aina alusta loppuun saakka, sillä mieltäkiinnittävämpiä romaaneja saa harvoin kuulla.

…

Sivu päivitetty 21.6.2006